Arjen rytmeistä ja melodioista

Kuva Jarbas Agnellin videoteoksesta Birds on the Wires
(http://vimeo.com/6428069 )

Vuorokaudella on rytmi. Maa kiertää auringon kahdessakymmenessäneljässä tunnissa.

Aamulla ihminen on hitaampi. Herääminen vaatii aikansa. Kun ottaa kupin kahvia, tuijottaa hetken puita horisontissa ja lukee päivän lehteä, alkaa aivotoiminta virkistyä ja nopeutua. Veri alkaa kiertää ja pulssi nopeutuu lepopulssista kovempiin kierroksiin.

Jos on tapana venytellä aamuisin, tietää että vaikka ulospäin asento saattaakin näyttää staattiselta, on sisäinen pulssi kova.  Hengitys vie happea kudoksiin ja elävöittää niitä. Venyttelijä ymmärtää että intensiteetti voi olla täysi, vaikka liike on hidasta, miltei matelevaa.

Kun pääsee ovesta ulos kävelemään ja saa keuhkoihinsa happea, alkaa samalla hahmottaa tulevan päivän toimia. Eri toimet vaativat erilaista rytmiä. Sähköposteihin voi vastata nopeasti. Suunnittelutyö vaatii pohdintaa ja kertausta. Siihen tarvitaan myös muistia, improvisaatiokykyä ja rohkeutta.

Postissa käyminen sujuu ripeästi polkupyörällä. Liikennevaloissa autot ja kevyt liikenne vuorottelevat. Liikenteen virta on ruuhkassa tasainen. Joskus joku ajaa ylinopeutta. Se on häiritsevää ja kiihdyttävää.

Päivässä on  taukoja: kahvitaukoja, välipaloja, lounas ja sitten taas menoa ja meininkiä. Tauot lataavat energiaa seuraaviin koitoksiin.

Iltaa kohden rytmi alkaa rauhoittua. Askel alkaa painaa ja ajatus tahmoa.

Syvä uni tuo hiljaisuuden, mutta unennäössä voi soida ennenkuulumaton sinfonia.

Joskus puheen sisältö sotii melodiaa ja sävyä vastaan. Monotoninen, tasarytminen ja yhtä nuottia piipittävä luennoitsija ei ole uskottava, vaikka asiaa olisi ensyklopedian verran. Tunne tai tunteen puuttuminen kuuluu. Esiintyjän kyllästyminen ja epäusko vaikuttavat kuulijan vastaanottokykyyn. Häntäkin alkaa uuvuttaa.

Kun on apea, palleaan ei tule tarpeeksi tukea ja puhe kulkee mollissa tai hyvin lyhyin intervallein. Kun innostuu, hihkaisee, hyppää ylös ja heiluttaa käsiään, silloin intervallit puheessakin muuttuvat laajemmiksi, pyrkivät duuriin ja saavat kuulijankin ajatukset resonoimaan ilolla.

Kuten ihmiset, jotkut linnutkin ovat lyyrisiä ja melodisia, mutta on lokillakin sävyjä huudossaan. Kinastelevat lokit välittävät tarkkoja merkityksiä asemastaan yhteisössä. Notkeasti rytmeissä ja tyylilajeissa vaihteleva ihminen kertoo olevansa valmis kommunikoimaan lajikumppaninsa kanssa.

Miko Kivinen