Pakkassäällä
mieltä lämmittää muistella menneitä reissuja. Tämä kirjoitus on itsenäinen
jatko-osa aiemmin blogissa julkaistulle Ikimuistoisimmat
keikkareissut vol.1 –jutulle. Näihin keikkamuistoihin sisältyy mm. yksin
olemista, yllättäviä rakkaustarinoita ja rockelämää peräkylän malliin.
Keikoilla
on mukava käydä yhdessä kavereiden kanssa, mutta yksinkin voi ihan mainiosti
nauttia hyvästä musiikista. Vietin erään kesän itsekseni Ahvenanmaalla ruotsin
kielen taitoja verestäen. Ilokseni huomasin, että Kent esiintyi
Maarianhaminassa järjestettävillä Rockoff–festareilla juuri tuona kesänä. Kentin
diggailu ahvenanmaalaisten joukossa Jocke Bergin kaunista ruotsin kieltä
kuunnellen oli mitä parhain kielikylpykokemus. Kent on mielestäni
muutenkin musiikkia, jota on sopivinta kuunnella yksin, ehkä sen takia, että
musiikki on melko melankolista.
Kesäfestareilla
suurin päänvaiva on mitä bändejä ehtii nähdä. Jos festariseurueeseen kuuluu
monta kaveria, on todennäköistä, että jossain vaiheessa porukka hajaantuu, joko
tarkoituksella tai vahingossa. Kesän 2012 Ruisrockissa olin tahallisesti
harhautunut erilleen kavereistani ja osallistuin Allsång på Skansen –tyyppiseen yhteislaulutilaisuuteen, kun Eppu
Normaali esiintyi sateisessa Ruissalossa. Kylmät väreet hipsivät selässäni,
mutta eivät pelkästään sateen ja kylmyyden takia, vaan myös muun muassa
riipaisevaa Voi kuinka me sinua kaivataan
–biisiä tunnelmoidessa veden valuessa kasvoja pitkin.
Vesisateesta
aurinkoisiin opiskelumuistoihin. Aloitin opiskelun Jyväskylässä syksyllä 2003. Jyväskylässä
opiskellut serkkuni oli hehkuttanut minulle Seminaarinmäen Mieslaulajat
–nimistä kuoroa, ja olin suhtautunut moiseen varauksella – siis jotain mieskuoromusiikkia,
tuskin kovin kiinnostavaa? Meille uusille opiskelijoille järjestettiin
yllätyksenä Semmareiden keikka, ja voi sanoa, että se oli rakkautta ensi
silmäyksellä. Semmareiden humoristisen lennokas ja yllättävä lavashow hurmasi
minut täysin, ja jouduin myöntämään, että serkkuni oli oikeassa.
Eräs
koominen tapaus sattui, kun seurustelin aikanaan yhden kitaristin kanssa.
Poikakaverini bändillä oli keikka pienen kunnan ravintolassa, jonne myös
basistin tyttökaveri ja minä lähdimme mukaan. Keikkapaikka oli joitain kymmeniä
kilometrejä Kuopion ulkopuolella ja olimme ajoissa paikalla. Bändin rutiineihin
ennen keikkaa kuuluu tietysti backstagella oleskelu. Kaverin kanssa menimme luonnollisesti
hengaamaan poikien kanssa. Hetken päästä bäkkärin oveen koputti ravintolan
työntekijä, joka pyysi meitä tyttöjä ystävällisesti poistumaan. Hieman
pöllämystyneinä siirryimme muun yleisön joukkoon baarin puolelle odottelemaan
keikan alkua. Naisten (mukaan lukien tyttöystävien) vieminen backstagelle oli
nimittäin kyseisessä ravintolassa ehdottomasti kielletty!
Teksti ja kuvat: Laura
