Olen ollut Beatles-fani lähes parikymmentä vuotta eli reilusti yli puolet elämästäni. Innostus virisi jo alakoulussa, ja olen varma, että Beatles tulee aina olemaan merkittävä osa elämääni.
Fanitusta lapsen innolla
Ensimmäisen kerran törmäsin Beatlesiin 1990-luvulla hyvän ystäväni kautta. Olin vielä lapsi, ehkä alakoulun nelos- tai vitosluokalla. Kuuntelimme jostain syystä kaverini isosiskon kasettia, jolle oli nauhoitettu "tosi vanhaa" musiikkia. Kasetilla oli sellaisia kappaleita kuin Taxman, Eleanor Rigby ja Good day sunshine – Beatlesin Revolver-levyltä siis. Musiikki lumosi minut ja sain selville, että bändi oli silloin kolmen vuosikymmenen takainen The Beatles Liverpoolista.
Sen verran vaikuttunut olin, että etsin lisää tietoa näistä moppitukista. Kasetteja ja levyjä lainasin kirjastosta, lisäksi ahmin Beatles-kirjallisuutta, kuten Philip Normanin tiiliskiven Shout: Beatlesien tarina. Aiemmin halusin hevoshulluja kirjekavereita, mutta nyt prioriteettina oli Beatles-fanius. Vähitellen tutustuin bändin historiaan, ja kokemusten jakaminen muiden asiaan perehtyneiden kanssa oli mielenkiintoista.
Fanius sai monenlaisia muotoja kirjeenvaihdossa. Lähettelimme toisillemme kasettinauhoituksia ja käsin kirjoittamiamme laulun sanoja. Beatles-kirjallisuuden ja kirjekavereitteni kautta törmäsin muihin 60-70-lukujen bändeihin, joista otin tarkemmin selvää – ja moneen tykästyin. Myös isäni kanssa keskustelin (ja keskustelen edelleen) musiikista, johon hänellä usein liittyivät hurjat nuoruusmuistot. Lapsena minusta oli suuri vääryys, etten itse voinut olla nuori kultaisella 60-luvulla!
Maaginen mysteerimatka jatkuu
Beatles on vienyt minut aikuisiälläkin moniin paikkoihin, joista tärkeimpiä ovat Lontoo ja Liverpool. Vuonna 2005 teimme siskoni (joka pienenä tietysti matki minua ja rupesi Beatles-faniksi!) ja ystäväni (jonka isosiskon kasettia on faniudestani syyttäminen) kanssa kymmenen päivän matkan Englantiin. Siellä tallasimme Abbey Roadia ja muita katuja – samoja kuin beatlet aikanaan. Lisäksi olen ollut Paul McCartneyn keikalla kahdesti, ja sen lähemmäksi Beatlesin musiikin suurenmoisuutta voi tuskin päästä.
Lapsuuden innostuksen laannuttua Beatles-fanius on kulkenut elämässäni aaltoliikettä: välillä fanitus on ollut intensiivistä, välillä laimeampaa. Mutta pois se ei häviä koskaan. Beatlesin ansiosta kiinnostuin ylipäänsä vanhemmasta rock- ja popmusiikista, lähinnä 1960-70-lukujen musiikista. Kiinnostus tuon ajan musiikkiin on edelleen valtava. Musadiggailu on yksi rakkaimmista harrastuksistani, ja tässä kirjaston musiikkiosastosta on ollut suuri apu. Noilta aiemmin mainituilta vuosikymmeniltä löytyy vielä niin paljon tutkittavaa: minkäs sille voi, kun kaunein, aidoin, merkityksellisin ja vaikuttavin musiikki tehtiin juuri silloin!
Teksti ja kuvat: Laura
